Yksi Azorien kohokohdista: iltapäiväkävelyllä joessa

São Miguel, Azorit / matkustettu lokakuussa 2016 /


Matkapäivämme päättyi yllä olevan kuvan maisemiin - paikkaan, joka menee ehdottomasti hienoimpien kokemieni listalle. Siitä lisää postauksen lopussa, sillä päivän ensimmäinen määränpäämme oli Lagoa do Fogo, yksi kraaterijärvistä. 

Pysähdyimme ensimmäiselle näköalapaikalle, josta järvi pilkahti. Näköalapaikalta lähti tie korkealle mäelle, ja halusimme käydä katsomassa, minkälaiset maisemat sieltä olisi. 

Ne olivatkin komeat. Mäeltä pystyi näkemään melkein koko saaren. 



Alla olevasta kuvasta pystyy hyvin hahmottamaan, kuinka kapea saari São Miguel todellisuudessa on.


Lagoa do Fogo näkyi mäen päältä vielä varsin huonosti. 


Jatkoimme matkaa seuraavalle näköalapaikalle. Sieltä, Miradouro da Lagoa do Fogon näköalapaikalla, olikin paljon paremmat näkymät järvelle. Parkkipaikalta lähti polku alas järven rantaan, ja koska päiväohjelmamme oli aika löysä, päätimme lähteä katsomaan, miltä järvi näyttäisi veden pinnan tasolta.




Polku järvelle oli jyrkkä ja paikoitellen aika vaikeakulkuinen. Matkan varrelle mahtuivat myös lähes pystysuorat portaat, joita sai kiivetä kuin tikapuita. Matka alas kesti muistaakseni noin parikymmentä minuuttia. 

Maisemat kuitenkin palkitsivat. Toisin kuin esimerkiksi Sete de Cidades ja Lagoa das Furnas, tämä järvi oli kaunis myös ihan läheltä katsottuna. Järven rannalla ei ole lainkaan rakennuksia, vaan se on luonnonkaunis ja ihan omassa rauhassaan. 

Paikka oli selvästi myös paikallisten suosiossa. Viikonlopun kunniaksi porukka nuoria oli päättänyt lähteä järven rannalle piknikille. Heillä näytti olevan hauskaa, mutta hauskanpito myös rikkoi ikävästi järvellä muuten vallinnutta rauhallista tunnelmaa.

He rohkenivat ilmeisesti myös uimaan. Me emme, tuuli oli sen verran kova ja kylmä, että uiminen ei houkutellut. Kauniina kesäpäivänä tilanne olisi varmasti ollut toinen, sillä vesi oli puhtaan näköistä ja järven rannat olisivat sopineet hyvin uimiseen.  



Lagoa do Fogolta jatkoimme pohjoiseen päin, Caldeira Velhalle. Kyseessä on luonnonsuojelualue, jossa on kuumia lähteitä. Sisäänpääsy alueelle maksoi parin euron verran.

Kuumista lähteistä ohjataan vettä altaisiin, joissa saa kylpeä. Jätimme tämän väliin, sillä altaassa oli muutama muukin.


Suuntasimme sen sijaan kuuluisalle vesiputoukselle. Allas on padottu niin, että siinä pääsee uimaan. Vesiputouksesta tuleva vesi on lämmintä, mutta ei niin lämmintä kuin tällaisella alueella voisi äkkiseltään ajatella.

Vesiputouksen alle on myös mahdollista mennä, mutta se ei ole lainkaan niin mukavaa. kuin ehkä luulisi. Vaikka kyseessä ei ole edes kovin suuri vesiputous, vesi tulee alas kyllä melkoisella voimalla.

Kokemus oli kuitenkin ihan mukava  - koskaan aikaisemmin kun ei ole vesiputouksen juurella tullut uitua. Turistien määrä kuitenkin hieman latisti tunnelmaa. Siitä syystä omia kuviakaan ei julkaistavaksi asti ole.

Kuva: emmapatsie / flickr.com - CC BY NC ND 2.0
Caldeira Velhalta jatkoimme matkaamme päivän viimeiseen kohteeseen. Olimme menossa hakemaan geokätköä, johon olin iskenyt silmäni jo ennen reissua. Tämän piti olla mielettömän hyvä.

Jätimme auton parkkiin ohjeistettuun paikkaan ja kävelimme kilometrin verran hiekkatietä lehmälaitumien ohitse. Oli lypsyaika, ja sekä lehmät että lypsäjät katselivat meitä kovin kiinnostuneina.

Meitä kiinnosti kuitenkin enemmän päämäärämme. Alla oleva kuva on huono, mutta kyllä, tuonne olimme menossa. Ribeira Grande -joki kulki tien yli, emmekä suinkaan olleet menossa tietä pitkin, vaan jokeen.


Kengät ja sukat pois jalasta ja muovipussissa pusikkoon odottelemaan, jalkoihin feikkicrocsit ja ei muuta kuin kahlaamaan. 

Pitäkää vaan hulluina, mutta maisemat olivat joessa mielettömät!




Joessa ei ollut käytännössä lainkaan penkereitä vaan kasvillisuuden peittämät rinteet nousivat suoraan joesta. Välillä oli kallioista, välillä vihreää ryteikköä. Puiden oksat kaartuivat joen päälle ja kaikki oli mielettömän vihreää. 

Käytännössä koko ajan oli kuljettava vedessä. Joissain kohdissa kiviä oli niin paljon, että pystyi loikkimaan niitä pitkin, välillä taas oli pieni hiekkakaistale, jonka päällä pääsi etenemään muutaman metrin. 

Vesi oli kirkasta ja viileää. 


Välillä vettä oli vain vähän, välillä sitä oli polviin asti. Pohjassa olevat eri kokoiset kivet eivät helpottaneet etenemistä, ja paikoitellen virtaus oli niin voimakas, että sai todella katsoa, mihin jalkansa laittaa. 

Kuvissa joki näyttää pieneltä, mutta sen virtaus piti myös melkoista kohinaa. 

Kahlasimme joessa ehkä puolisen kilometriä ja löysimme sen, mitä tulimme hakemaan. Takaisin matka sujui joutuisammin. 

Noin viisikymmentä metriä ennen kuin olimme takaisin tiellä, taisi matkaseuralaiseni olla jo liian luottavainen joessa kulkemisen helppoudesta. Hän kokeili, pääsisikö vähän syvemmästä kohdasta eteenpäin - ja kaatui. Selässään tietenkin reppu, jossa olivat sekä lompakko että auton avaimet. 

Ei olisi saanut nauraa, mutta en voinut sille mitään. Olimme kahlanneet joessa jo vaikka kuinka kauan, ja totta kai vahinko kävi viimeisten metrien aikana. Onneksi ei käynyt kuinkaan - siihenkin olisi kivikkoisessa joessa ollut mahdollisuus. Reppu ehti painua täysin uppeluksiin, mutta piti silti ihmeen hyvin vettä: lompakko ja avainkin säilyivät kutakuinkin kuivina. 

Kiitin onneani, että minä kannoin kameraa. 


Kun kahlasimme takaisin tielle, kaksi nuorta naista, turisteja hekin, istuivat kuivaamassa jalkojaan. He olivat juuri ylittäneet joen tietä pitkin.

Ilmeet olivat kysyvät, kun me talsimme jokea pitkin tielle. Kysyivät vielä, meinaammeko kävellä jokea pitkin kaupunkiin asti. Vastasimme iloisesti, mutta emme jääneet selittelemään, mitä ihmettä joessa oikein teimme. Jäipähän heille vähän pohdittavaa.

Täytyy sanoa, että retki oli yksi erikoisimmista, joita olen koskaan tehnyt. Toisaalta se oli myös yksi hienoimmista. Veikkaan, että kaikki ystävämme ja sukulaisemme ovat pitäneet meitä ihan sekopäinä, kun olemme kertoneet, että Azorien lomalla kahlasimme pitkin jokea keskellä ei mitään ja kiipesimme hylätyn hotellin katolle (katso postaus hotelli Monte Palacesta tästä). Nämä ovat kuitenkin juuri niitä kokemuksia, joista jää kerrottavaa vielä moniksi vuosiksi eteenpäin. Jotain muuta kuin ne perinteiset turistinähtävyydet.

Jaa:

0 kommenttia