Sademetsätunnelmaa ja patikointia Azoreilla

São Miguel, Azorit / matkustettu lokakuussa 2016 /

Viimeiseen matkapäivään mennessä olimme kiertäneet suunnilleen koko saaren. Olimme vierailleet kaksoisjärvillä, monilla muillakin kraaterijärvillä, olimme olleet epäonnisella valasretkellä ja tutustuneet maan itäosiin

São Miguelilla parasta on luonto, joten halusimme ottaa luonnosta ilon kunnolla irti ja lähteä patikoimaan. Emme ole todellakaan mitään tottuneita patikoijia, joten päätimme valita kohtalaisen helpon, mutta kuvissa tosi upealta näyttävän reitin. 

Ribeira do Faial da Terra (PR11SMI) on kuuden kilometrin reitti, joka on lineaarinen eli se ei siis ole ympyräreitti. Jos reitin haluaa kävellä edes takaisin, on pituutta siis jo 12 kilometriä. Reitin luokitus oli medium ja kuuden kilometrin patikointiin oli laskettu kuluvaksi kaksi tuntia. 

Polku sijaitsee saaren kaakkoiskulmassa ja starttaa suoraan tieltä EN1-1A. Tien reunassa on tilaa muutamalle autolle. Kun me paikalla olimme, tilaa oli reilusti. Olisiko siinä ollut yksi auto meidän lisäksemme. 

Polku alkoi maalaismaisemassa rehevän kasvillisuuden keskellä, mutta sukelsi nopeasti metsään. Ja miten vihreä metsä olikaan! Polku oli paikoitellen hieman vaikeakulkuinen, sillä sade oli tehnyt maasta mutaisen ja irtokiviä oli välillä runsaasti. Myös jyrkkiä nousuja ja laskuja oli kiivettäväksi - ei onneksi kuitenkaan hirveän pitkiä. 

Matkan varrelle mahtui myös monta siltaa ylitettäväksi. 





Välillä polku pujahti avarammille maille, ohittaen muun muassa hylätyn myllyn. Suurin osa matkasta taitettiin kuitenkin metsän siimeksessä. 

Ensimmäinen pistoreitti polulta lihti Salto do Cagarrão -vesiputoukselle. Matka oli jyrkkä, mutta perillä odotti kaunis näky. 



Kuvassa vesiputous näyttää pieneltä, mutta se oli suuri. Tuo puu, joka putoukseen nojaa, on ihan kunnon kokoinen puunrunko, halkaisijaltaan varmasti puolisen metriä, joten korkeutta putouksella on useita metrejä. 

Jatkoimme vesiputoukselta vielä eteenpäin, mutta kuumuus alkoi painaa jaloissa ja kiristää hermoja. Vaikka sää oli pilvinen, oli lämpötila lähemmäs 25 astetta ja metsässä oli tuskaisen kosteaa. Emme olleet myöskään älynneet ottaa mukaan eväitä, joten tiesimme, että jossain vaiheessa tulisi nälkä. 

Olisin halunnut mielelläni patikoida seuraavallekin vesiputoukselle, mutta päätimme jättää leikin kesken ja palata takaisin. Todellisuudessa olimme varmaan todella lähellä vesiputousta, mutta meillä ei ollut karttaa mukana. 


Patikoinnin päätteeksi oli hyvä käydä huuhtomassa hiet mereen. Olimme tienneet, että majapaikkamme lähistöllä Agua de Paussa olisi pieni hiekkaranta, mutta emme olleet olleet asiasta kovin kiinnostuneita, sillä eihän saarelle rantalomalle tultu. 

Vähän harmitti, kun näimme millainen ranta oli. Siellä olisi mieluusti käynyt useampanakin iltana. Nytkin saimme olla aivan kahdestaan. 

Onneksi tuli käytyä edes viimeisenä iltana. 



Jaa:

0 kommenttia