Parasta Sveitsissä: Oechinen-järvi

Sveitsi / matkustettu toukokuussa 2017 / 

Toisena kokonaisena matkapäivänä lähdimme sinne, minne halusin koko Sveitsin-matkallamme eniten päästä: Oechinen-järvelle. 

Olin bongannut paikan Pinterestistä, ja turkoosina hohtava järvi vihreiden alppiniittyjen ja lumihuippuisten vuorten keskellä oli tehnyt välittömästi vaikutuksen. 

Paikka oli todellisuudessa aivan yhtä hieno kuin kuvat olivat antaneet ymmärtää. 


Oli helatorstai. Se on pyhäpäivä myös Sveitsissä, ja olisi ehkä kannattanut ajatella, että silloin on porukkaa liikkeellä. Lähdimme ajelemaan kämpiltä kymmenen jälkeen kohti Kanderstegiä, eikä matkan olisi pitänyt kestää kuin runsaan tunnin. 

Kanderstegin tielle päästyämme pysähdyimme jonon päähän. Kohta, johon pysähdyimme, oli tunnelissa, joten luulimme tietysti, että on sattunut jonkinlainen onnettomuus. Jono mateli ja mateli.

Lopulta syy selvisi. Kyse ei ollut suinkaan onnettomuudesta. Kyse oli lomaruuhkasta! Kansallinen vapaapäivä yhdistettynä upeaan auringonpaisteeseen oli tehnyt tepposet myös paikallisille. Alpeilla kun moneen paikkaan on vain yksi reitti, joten pienet tiet ruuhkautuvat helposti. 

Onneksi edes maisemat olivat kauniit. 


Meidän onneksemme jengi ei ollut menossa samaan määränpäähän kanssamme. Ruuhka helpotti heti Blauseen kohdalla. Kyseessä on pieni järvi, hyvin paljon pienempi kuin se, jonne me olimme suuntaamassa. Blauseen parkkipaikka oli aivan totaalisen tukossa, enkä todellakaan tiedä, miten se määrä ihmisiä mahtui pienen pienelle järvelle. Onneksi se ei ollut meidän murheemme. 

Jätimme auton parkkiin Kanderstegin hissiaseman juurelle (5 CHF / päivä). Tajusimme kauhuksemme, että kello oli jo yhden paikkeilla. Ruuhkassa oli tärväytynyt tunnin verran arvokasta aikaa, ja viimeinen hissi hissi alas lähtisi jo viideltä. Emme todellakaan olleet varmoja, ehtisimmekö kiertää ylhäällä olevan patikointireitin tässä ajassa. 

Lake Oechinen

Pituus: Noin 8 kilometriä 
Kesto: 3,5 h
Korkeus: Noin 1600-2100 m

Aivan tarkkoja reittitietoja minulla ei ole, sillä en onnistunut sellaisia löytämään. Full Suitcase -blogista löytyy kuitenkin mainio kertomus reitin patikoinnista lasten kanssa ja yksinkertaistettu kartta reitin kulusta. Tässä linkki blogiin

Reitin voi kävellä kumpaan suuntaan vain. Me kiersimme lenkin vastapäivään. En tiedä, oliko se paras mahdollinen suunta, mutta ainakin se oli hyvä. Maisemat olivat hienot jokaisessa kohdassa. 


Kävelimme ensin järven rantaan. Siellä oli paljon ihmisiä ottamassa aurinkoa ja pitämässä piknikkiä, suurin osa taisi olla ihan paikallisia. Järvellä voi vuokrata myös veneen ja lähteä soutelemaan.

Täytyy kyllä sanoa, että järvi oli mielestäni huonoimmillaan alhaalta katsottuna. Ympäristö on karu, eikä siksi niin viihtyisä. 




Lähdimme siis reitille, joka alkoikin rankalla nousulla. Nousu oli näköjään niin rankka, että siitä ei tullut otettua yhtään valokuvaa. 

Oli kuitenkin aika lähellä, että jätämme leikin kesken heti alkuunsa. Polku oli kivinen ja niin jyrkkä, että en ollut ihan varma pitävätkö kengät. Kivet lipsuivat jalkojen alla, eikä vieressä kulkevasta piikkilangasta halunnut vahingossakaan ottaa kiinni. Vaellussauvat olisivat tulleet tarpeeseen, niin olisi ollut jotain, mihin tukeutua. 

Onneksi maisemat olivat niin kauniit, että pystyi hyvällä omallatunnolla pysähtelemään vetämään henkeä ja valokuvaamaan. 



Reitille osui lukemattomia vesiputouksia ja jokia. Näin kevätaikaan ne virtasivat varmaankin vielä vähän vuolaampina kuin keskellä kesää, joten ihan ilman kenkien kastelua ei reitistä selvinnyt. 


Rankan nousun jälkeen reitti tasaantui hetkeksi, kun saavutimme vihreänä loistavan alppiniityn täynnä keltaisia voikukkia. Maisema oli mielettömän kaunis.  




Huomasi, että moni ihmisistä ei ollut patikoimassa koko reittiä vaan oli tullut vain nauttimaan näistä upeista maisemista. Ihmisiä istui ruohikolla piknikillä. 

Me kuitenkin jatkoimme matkaamme ylöspäin. Alkoi taas kunnollinen nousu. 




Ohitimme myös rakennuksen, joka ilmeisesti toimii kesäaikaan jonkinlaisena ravintolana tai kahvilana. 

Viimein saavutimme kutakuinkin reitin korkeimman kohdan, noin 2100 metrin tienoilla. Siellä oli lunta! Ei paljon, mutta läiskittäin. Tässä vaiheessa olimme varmaankin jonkin verran yli reitin puolivälin. 


Evästauko pidettiin ihan kivoissa maisemissa. 


Tästä eteenpäin polku olikin korkeuserojen suhteen helppokulkuista. Saimme taivaltaa aika tasaista reittiä eteenpäin. Polku oli kuitenkin hyvin kapea ja paikoitellen hyvin lähellä jyrkkää reunaa, joten jonkin verran sai kulkiessaan katsoa, mihin astui. 

Maisemat pysyivät komeina edelleen. 




Alla olevasta kuvasta voi ehkä erottaa hieman polkua, jota pitkin kuljimme. Oikealla alakulmassa on se alppiniitty, jossa ihmisiä oli piknikillä. Nurmikon keskellä häämöttää myös se ravintola, joka oli meidän reissumme aikaan kiinni. 

Siitä polku kiemurtelee pikkuhiljaa ylöspäin, ja kuvan keskivaiheilla olevan rakennuksen kohdalta polku jatkui kohtalaisen tasaisena aina siihen pisteeseen, josta kuva on otettu. 



Pian lähdimme laskeutumaan alaspäin. Lasku oli myös aika jyrkkä, ei sekään mikään ihan kevyt, mutta olin kuitenkin iloinen, että vihdoin mennään alaspäin. 




Kuljimme reitin loppupätkän aika reippaasti, ja kuin ihmeen kaupalla ehdimme hissiin ennen sen sulkeutumista. Käytimme patikointiin aika tarkalleen sen kolme ja puoli tuntia, mitä reittikuvauksessakin arvioitiin. 

Mitä päivä maksoi? 

Pysäköinti hissiasemalla: 5 CHF (koko päivä)
Gondolihissi: 26 CHF / hlö meno-paluu 
  

Jaa:

2 kommenttia

  1. Komeat maisemat ja nuo turkoosit vuoristojärvet vain jaksavat aina sykähdyttää! Kahlailin tässä ahmien Sveitsi-postauksiasi läpi. Palasin sieltä toissa päivänä ja nyt jo tekisi mieli takaisin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sveitsillä on kyllä joku sellainen ihmeellinen vaikutus, että siitä ei vain saa tarpeekseen. Munkin tekisi ihan hirveästi mieli takaisin. :)

      Poista