Schynige Platte: satavuotiaalla junalla patikoimaan

Sveitsi / matkustettu toukokuussa 2017 / 

Kun olimme varanneet lennot Sveitsiin, aloin selailla Pinterestistä hienoja Sveitsi-kuvia. Bongasin sieltä muun muassa Oechine-järven, joka osoittautui yhtä upeaksi kuin se kuvissa oli.

Toinen kohde, jonka Pinterestistä löysin, oli Schynige Platte. Parin kilometrin korkeuteen kohoavalta Schynige Plattelta pystyisi näkemään useita korkeita vuorenhuippuja, ja maisemat olisivat kuvien perusteella upeat. Lisäksi paikkaan matkustettaisiin vanhalla junalla, joka puksuttaisi ylös vuorenrinnettä - tämäkin voisi olla elämys.

Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin epäilyttää. Schynige Plattelle pääsee tosiaan ainoaan junalla, eikä matka ollut järin edullinen. Normaalisti edestakainen matka maksaa 64 CHF hengeltä. Pihinä matkailijana en ehkä olisi raaskinut maksaa tuota normaalisummaa, mutta meidän onneksemme osuimme paikalle juuri sesongin alkupäivinä, ja hinta oli kauden alun vuoksi laskettu puoleen normalista.

Hieman pelotti, olisiko koko paikka tupaten täynnä turisteja. Olihan ihmisiä aika paljon, varsinkin aseman lähettyvillä, mutta kauempana sai patikoida kohtalaisen rauhassa.



Palataan kuitenkin alkuun. Juna Schynige Plattelle lähtee Wilderswillistä, joka on sympaattinen pieni kylä alhaalla laaksossa. Junia kulkee noin 40 minuutin välein, eikä lippua käsittääkseni tarvitse varata mihinkään tiettyyn junaan. Liput voi ostaa netistä ennakkoon tai suoraan asemalta. 

Junassa kannattaa hakeutua ikkunapaikalle, jos haluaa ottaa valokuvia. Oma kamerani lauloi koko matkan, sen verran upeat maisemat olivat jo matkan varrella.





Jos pidät junista, innostut varmaan Schynige Plattelle kulkevista junistakin. Junat ovat kulkeneet Schynige Plattelle vuodesta 1893, aluksi höyryjunina, ja vuodesta 1914 sähköistettyinä. Rautatiehen tai juniin ei ole tehty merkittäviä muutoksia yli sataan vuoteen. Junat ovatkin kuin tuulahdus jostain menneisyydestä: vanhoja, mutta erinomaisessa kunnossa pidettyjä. 





Juna kulkee korkeintaan 10 kilometrin tuntivauhtia. Reitti on pituudeltaan 7,26 kilometriä ja matka ylös kestää 52 minuuttia, ellei tarvitse hätistellä lampaita pois raiteilta, kuten meidän paluumatkamme aikana.

Alku- ja päätepysäkin välillä on yksi asema, Breitlauenen, 1542 metrin korkeudessa. Nousua Wilderswillistä Schynige Plattelle on noin 1400 metriä.







Junan kyydissä sai ihailla kauniissa auringonpaisteessa kimmeltelevää Thun-järveä. 



















Schynige Plattella on erilaisia patikointireittejä. Lyhin on puoli tuntia, ja se, jonka me valitsimme (Panoramaweg Loucherhorn) kaksi ja puoli tuntia. Reippaimmat voivat patikoida Schynige Plattelta Faulhornin kautta Firstille (6h 10min), mutta sieltä on sitten viisaampi palata takaisin muita reittejä.

Jos ei halua patikoida, voi Schynige Plattella nauttia maisemista vaikka ravintolassa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kävelemään kannattaa lähteä: silloin pääsee kokemaan aina ne kauneimmat maisemat.


Loucherhorn Panorama Trail / Panoramaweg Loucherhorn

Pituus: 6,1 km
Patikointiaika: 2h 30 min
Korkeusvaihtelut: 350 metriä

Reitti alkaa ravintolan ja Berghotellin takaa. Aluksi on jonkin verran nousua näköalapaikalle, josta on komeat maisemat Brienz- ja Thunjärville.

















Moni muukin on maisemia ihastelemassa, joten on viisainta jatkaa reippaasti matkaa.








Reitti on hyvin merkitty, eikä siltä käytännössä voi eksyä. Polku on suurimman osan matkaa kohtalaisen kapeaa ja kivistä. Alun nousun jälkeen kulku on melko tasaista.

Huomaa kyllä, että Schynige Platte on ensimmäistä viikonloppua auki. Lunta on edelleenkin jonkin verran, ja paikoitellen on hyvin märkää. Niityt, jotka kesällä varmasti hohtavat kirkkaan vihreinä, ovat vielä keltaiset ja kuolleet. Kesäisin täällä laiduntaa ilmeisesti myös lampaita ja lehmiä, nyt on vielä autiota.

















Schynige Plattelta pystyy näkemään yhdellä kertaa viisi huippua: Wetterhornin (3692m), Schreckhornin (4078m), Eigerin (3970m), Mönchin (4107m) ja Jungfraun (4158m). 

Istumme evästauolla juuri tässä kohdassa, ja yritän tuijotella opaslehtisen kuvaa ja edessä avautuvaa maisemaa. En ymmärrä mitään vuorista, ja pilvet haittaavat näkyvyyttä. luulen kuitenkin, että osaan sijoittaa huiput paikoilleen. Ja vaikka en osaisi, ei se haittaa. Maisema on joka tapauksessa uskomattoman hieno. 









Nämä ovat matkojen parhaita hetkiä, niitä, jotka muistaa vielä pitkään. Sitä, miten istuimme kivellä ja tuijotimme vuoria, ei kuulunut mitään muuta kuin lintujen laulua, ja tuuli puhalteli hiljaa kasvoillemme. Aurinko lämmitti, ja oli niin rauhallista kuin vain voi olla.











No kannattiko Schynige Plattelle lähteä?

Kannatti. Jos olisin lähtenyt sinne sillä innolla, jonka olin Pinterestin kuvista saanut, olisin ehkä pettynyt. Nyt, kun lähdin retkelle vähän varautuneella asenteella, olin positiivisesti yllättynyt. Ja mitä enemmän asiaa jälkikäteen mietin, sitä hienommalta Schynige Platten kokemukset  tuntuvat.

Paikka oli hyvin erilainen kuin esimerkiksi pari päivää aikaisemmin vierailemamme Oechine-järvi. Sille ei mikään muu Sveitsin kohteistamme pysty laittamaan kampoihin, mutta ei Schynige Plattekaan moitteita saa. Joten menkään ihmeessä, jos lompakkonne sen sallii.

Jaa:

0 kommenttia