Mitä tehdä Hiidenmaalla?


Edellisessä postauksessa hehkutin Viron toiseksi suurimman saaren maasta taivaisiin.  Vaikka Hiidenmaalla ei varsinaisesti mitään ihmeellistä olekaan, tässä joitain vinkkejä siihen, mitä saarelta voi löytää.

Majakat



Hiidenmaalla on kolme toiminnassa olevaa majakkaa, ja niihin kaikkiin pääsee myös sisälle. Sisäänpääsy maksaa aikuiselta 2 euroa majakkaa kohden.

Kiipesin reissullamme kaikkien näiden majakoiden huipulle. Omasta mielestäni parhaimmat maisemat oli Ristnan majakasta, mikä on sinänsä hupaisaa, että kyseinen majakka on näistä kaikista matalin.

Ristnan majakka on aivan Hiidenmaan länsiosassa. Punainen majakka kohoaa 37 metriä merenpinnan yläpuolelle, rakennuksen itsessään ollen 29,5 metriä korkea. Majakan valon voi nähdä 31,5 kilometrin päähän. Ristnan majakka rakennettiin vuonna 1874.





Ristnan majakkaan nousevat metalliportaat olivat matalat ja helppokulkuiset.


Hiidenmaan majakoista ehkä tunnetuin on Köpun majakka. Majakka on rakennettu Hiidenmaan korkeimmalle kohdalle, 68 metriä merenpinnan yläpuolelle.


Itse majakka on 37 metriä korkea, joten rakennus kohoaa kaikkiaan 102 metriä merenpinnan yläpuolelle. Jos sää on kirkas, majakka näkyy jopa 50 kilometrin päähän.




Köpun majakkaan nousevat portaat sen sijaan ovat korkeat, lähes pystysuorat, ja porraskäytävä on hyvin ahdas. Näitä en suosittele jalkaongelmaiselle tai kovin ahtaanpaikankammoiselle.

Onneksi aivan ylös asti ei tällaisia tarvinnut kiivetä, vaan jossain vaiheessa portaat muuttuvat inhimillisemmiksi.




Tahkunan majakka sijaitsee Hiidenmaan pohjoisosassa. Kyseessä on saaren korkein majakka, 42,6 metriä, ja se on rakennettu vuonna 1875. Tahkunan majakan valo näkyy 33 kilometrin päähän.




Koska Tahkunan majakka on Hiidenmaan majakoista korkein, myös portaita riittää kiivettäviksi. Onneksi metalliportaat ovat kuitenkin kohtalaisen miellyttävät kulkea.






Tahkunan majakan vieressä on myös Estonia-muistomerkki. Tahkuna on Viron paikoista lähimpänä sitä kohtaa, jossa M/S Estonian onnettomuus vuonna 1994 tapahtui.


Kirkot, kappelit ja rauniot

Hiidenmaalla kaikki on vanhaa. Senpä vuoksi myös monet kirkot ja kappelit ovat kauniita ja tunnelmallisia.

Tämä kirkko on Malvasten kappeli ja löytyi matkalla Tahkunaan. Puinen rakennus on parhaat päivänsä nähnyt, mutta hautausmaa on hyvin hoidettu.



Tämä kirkko sen sijaan yllätti, sillä se ei aivan tuntunut istuvan maisemaan. Puskin ortodoksinen kirkko nimittäin sijaitsee kirjaimellisesti keskellä metsää.


Kirkon tarina on mielenkiintoinen. 1800-luvun loppupuolella venäläiset papit etsivät paikkaa kirkolleen ja ortodoksiselle koululle. Maan silloinen omistaja, vapaaherra von Ungern-Sternberg, oli ortodoksisen uskonnon leviämisen vastustaja. Hän luovutti papeille tontin syrjäisestä korvesta.

Kirkko ja koulu rakennettiin vuosina 1889-1891, eikä tarina kerro, miksi rakennukset jäivät tyhjilleen. Olisiko osasyynä kenties ollut juuri paikan syrjäinen sijainti.

Viron matkailusivuilla puhutaan kirkon raunioista, mutta varsin kokonaiselta kirkko kuvissa näyttää. Toki se on huonokuntoinen, eikä sisälle ilmeisesti ole asiaa. Hautausmaa on sen sijaan täälläkin hyvin hoidettu.


Ortodoksinen koulu on täysin raunioina. Paikassa on jollain tapaa aavemainen tunnelma, ja jättiläiskokoiset hevospaarmat saavat minut nopeasti juoksemaan takaisin auton suojaan.


Lisää raunioita löytyy Käinasta. Saaren eteläosassa sijaitsevassa kaupungissa on kirkon rauniota. Kirkko rakennettiin 1400-1500-luvuilla, ja saksalaiset tuhosivat sen toisessa maailmansodassa. Tietojeni mukaan kirkon kunnostamista on suunniteltu jo vuosikaudet, mutta korjauksille ei ole löydetty rahaa.
Osa kirkosta on kuitenkin ilmeisesti pystytty korjaamaan, sillä pientä osaa rakennuksesta suojaa kohtalaisen hyväkuntoisen näköinen katto.



Tuulimyllyt

Hiidenmaalla on mieletön määrä tuulimyllyjä. Sanotaan, että ennen vanhaan saarella oli niin paljon tuulimyllyjä, että tuulta ei riittänyt jokaiselle, ja osa myllyistä oli tuhottava. Siitä en tiedä, mutta on totta, että 1900-luvulla saarella oli parhaimmillaan jopa 500 tuulimyllyä. Se on melkoisen paljon näin pienelle saarelle.

Tuulimyllyt eivät ole varsinaisia nähtävyyksiä, mutta niitä on kiva bongailla teiden varsilta ja pysähtyä ihmettelemään lähemminkin.


Ristimägi 


Tien 80 varrelta löytyy erikoinen paikka: Ristimägi, joka on nimensä mukaisesti paikka täynnä ristejä. 

Tarina kertoo, että kun ruotsalaiset olivat 1700-luvun lopulla lähdössä Hiidenmaalta, ja 1000 ihmistä oli aloittamassa matkansa Ukrainaan, pystytettiin ensimmäinen risti Ristimäelle. 

Jokainen, joka paikassa vierailee, voi tehdä ristin Hiidenmaalla olleiden ruotsalaisten muistoksi. Risti tehdään luonnonmateriaaleista, luontoa vahingoittamatta. Ristin tekemisen uskotaan tuovan hyvää onnea tulevaisuudessa. 

Tunnelma on epätodellinen. Kun kävelet eteenpäin, ja syvemmälle metsään, vastaan tulee ristejä ristin perään. 
  



Mekin rakensimme paikalle oman ristimme. Koska matkassa ollut koira rakastaa käpyjä, saivat kävyt toimia ristimme rakennusmateriaalina.


Sotamuseo

Ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, että alle 10 000 asukkaan saarella olisi sotamuseota. Sellainenkin Hiidenmaalta kuitenkin löytyy, ja näin pienen saaren museoksi ihan kohtalaisen hyvä sellainen.


Hiidenmaan sotamuseo sijaitsee Tahkunan entisessä rajavartiolaitoksessa. Sisätiloissa on pieni näyttely, mutta ulkona on sitäkin enemmän ihmeteltävää.


Minä en aiheesta mitään ymmärrä, ja museo taisikin olla enemmän miespuolisen matkaajan mieleen, mutta kyllä minäkin pihalla ihan kiinnostuneena jonkin aikaa kiertelin.

Museon sisäänpääsy maksaa 3 euroa hengeltä.




Kassari


Kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, Hiidenmaan luonto on kaunista ja melkein nähtävyys jo itsessään. Yksi ylitse muiden on kuitenkin Kassarin alue.

Itse asiassa Kassari ei edes varsinaisesti ole Hiidenmaata, vaan se on oma saarensa. Se on kuitenkin aikojen saatossa kiinnittynyt Hiidenmaahan.

Kassarissa kaunista on nimenomaan luonto. Alueelta löytyy monia harvinaisia lajeja.



Yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä on Sääretirp, niemenkärki, joka kiemurtelee terävänä kohti merta.

Me emme Sääretirpin kärkeen päässeet, sillä kärkeen asti käveltävää tulee parkkipaikalta runsaan parin kilometrin verran. Tämä kävely meidän piti toipilas-koiran takia jättää väliin, joten kuvamateriaalia tuosta niemenkärjestä ei valitettavasti ole.

Me sen sijaan nautimme kauniista kesäillasta valkoisella kivirannalla. Muistoissani kaikki Hiidenmaan rannat ovat tällaisia, vaikka tosiasiassa myös hiekkarantoja löytyy.



Kassarissa on myös Hiidenmaan kotiseutumuseo, jossa me emme kyllä nyt käyneet. Museon pihalta löytyy myös M/S Estonian pelastusvene, joka ajautui viikko Estonian onnettomuuden jälkeen tyhjänä Hiidenmaan rantaan.



Kassarissa hauskaa on myös käydä ratsastamassa (ei haittaa, vaikka et ole ikinä ratsastanut). Ratsastamisesta Hiidenmaalla voit lukea lisää tästä postauksesta.

Yksi upea paikka Hiidenmaalla on myös Ristna. Sieltä löytyy kaunista hiekkarantaa, joka oli ainakin meidän siellä käydessämme täysin autio. Lisäksi alueelta löytyy rapistunut neuvostoaikainen kasarmialue, joten jos löytyy yhtään seikkailuhenkeä, niin paikasta saa paljon irti. Kertomusta Ristnasta löydät täältä.

Jaa:

0 kommenttia