Ristna, Hiidenmaa: Hiekkarannalla neuvostoaikaisella kasarmialueella


Kuvittele, että olet menossa kauniille hiekkarannalle viettämään iltaa. Löydätkin sellaisen, ihan aution, mutta löydät myös hylätyn kerrostalon keskeltä metsää.

Meille kävi näin Hiidenmaalla, Ristnassa.

Kaikki alkoi siitä, että päätin haluavani hiekkarannalle. Hiidenmaalla on paljon kauniita rantoja, mutta monet niistä ovat kivisiä. Olimme muutenkin Ristnassa, ja tiesin, että sieltä löytyisi hiekkarantoja. En kuitenkaan ollut ihan varma, mistä rannalle pääsisi, ja mikä ranta olisi todellisuudessa hiekkaranta.

Lähdimme ajamaan tietä, jonka arvelin johtavan rantaan. Matkalla aloin katsella ympärilleni. Miksi ihmeessä metsässä oli rapistuneita autiotaloja toisensa perään? Tien varressa oli lahonnut puutalo, joka näytti joskus olleen hienokin. 


Kävelin vähän syvemmälle metsään, ja yllätys oli melkoinen.

Puiden lomasta pilkotti kerrostalo.






Olin aivan ihmeissäni. Hiidenmaalla ei montaa kerrostaloa ylipäätään ole, mutta miksi ihmeessä sellainen löytyi hylättynä keskeltä metsää?

Jatkoimme matkaa rannalle ja törmäsimme vielä muihinkin rakennuksiin. Rannassa oli jotain bunkkereiden tapaisia, hiekkarannan takana häämötti vartiotorni, ja myös rannalla oli kaikenlaista rojua.




Myöhemmin selvisi, että kyseessä on vanha kasarmialue. Sitä on käytetty jo toisen maailmansodan aikaan, mutta osa rakennuksista, kuten esimerkiksi se kerrostalo, on rakennettu vasta myöhemmin.

Kun Neuvostoliitto on hajonnut ja Viro itsenäistynyt, alue on jäänyt tyhjilleen, ja sen on vain annettu rapistua.

Asiasta kotona googletellessani minulle selvisi, että paikassa olisi ollut vaikka mitä tutkittavaa ihmiselle, joka on kiinnostunut urbaanista löytöretkeilystä. Toisaalta ehkä ihan hyväkin, että en asiasta tiennyt - minulla ei kuitenkaan olisi ollut sopivia varusteita matkassa.

Ranta oli joka tapauksessa hieno. Saimme nauttia upeasta elokuun illasta lähes kokonaan keskenämme. Yksi uimariporukka kävi pikaisesti viilentymässä meressä, mutta muuten oli rauhallista. Kuului vain meren pauhu.






Ristnassa voi myös leiriytyä. Jouduimme lähtemään hieman ennen auringonlaskua ja kateellisina katselimme, kun paikalle oli saapunut pariskunta matkailuautollaan. He istuivat autonsa edessä ja siemailivat kylmiä juomia, samalla katsellen auringon painumista meren taa.




Leiriytymistä Ristnassa on kokeillut ainakin Urbaani Viidakkoseikkailijatar Laura, jonka blogista löytyy kuvia muun muassa bunkkereista, joita minä en löytänyt.

Jaa:

1 kommenttia