Koiran kanssa matkalla: Viro sopii lemmikin kanssa reissaavalle


Teimme elokuussa neljän päivän reissun Hiidenmaalle Viroon, ja mukaan lähti myös viisivuotias colliemme Marsa. Olimme jo alun alkaen suunnitelleet reissun niin, että koira tulisi mukaan ja lähtisi ensimmäistä kertaa elämässään Suomen rajojen ulkopuolelle. 

Marsa kuitenkin sairastui toukokuussa moniniveltulehdukseen. Tauti iski todella voimakkaana, ja jossain vaiheessa olin varma siitä, ettei meillä edes olisi koiraa enää elokuussa. Toisin kuitenkin kävi, ja koiran vointi lähti menemään parempaan. 

Reissun aikaan olimme kuitenkin siinä tilanteessa, että Marsa oli käytännössä kävelykiellossa. Se asetti omat rajoitteensa matkalle. Jouduimme luopumaan patikointiajatuksista, ja koko ajan mentiin koiran ehdoilla. Laivassa Marsaa kannettiin portaissa, Hiidenmaalla auto ajettiin niin lähelle kohteita kuin suinkin mahdollista ja aikaa vietettiin istuskellen ja maisemista nauttien. Se toisaalta toimi, ja koirakin nautti suunnattomasti. Marsa oli joutunut makaamaan kaksi kuukautta sisällä käytännössä täysin liikkumatta, eikä ollut nähnyt mitään muuta kuin oman kodin seinät ja vähän viereistä katua (ja tietysti eläinlääkärin), joten reissu oli sillekin virkistävä kokemus. 


Koiran kanssa Viroon matkustaminen oli sairaudesta huolimatta äärimmäisen helppoa. Jouduin kuitenkin ennen matkaa tekemään jonkin verran selvitystyötä, sillä eläimen vieminen Suomen rajojen ulkopuolelle ei onnistu ihan noin vain. Päätinkin koota tähän hieman vinkkejä muille matkaajille. 

Ennen matkaa


Jotta koira voi matkustaa Suomen ulkopuolelle, se tarvitsee passin. Passin saa hankittua eläinlääkäriltä ja se maksaa muutamia kymppejä. Eläinlääkäri lukee koiran sirun ja täyttää passiin tarvittavat tiedot. Passiin merkitään myös koiran rokotukset, joiden tulee tietysti olla voimassa.

Eri maihin mennessä ja niistä palatessa tarvitaan erilaisia loishäätöjä. Viroon matkatessa loishäätöjä ei tarvita, mutta Suomeen palatessa vaaditaan ekinokokkilääkitys. 

Lääkityksen voi antaa kahdella eri tavalla. Jos matkustat Tallinnaan tai johonkin muuhun suurempaan kaupunkiin, jossa eläinlääkäri on lähistöllä, on lääkityksen antaminen helppoa. Koiralle annetaan eläinlääkärissä yksi matolääketabletti 1-5 vuorokautta ennen Suomeen palaamista. Tämän yhden tabletin voit halutessasi ostaa jo Suomesta valmiiksi. Lääkkeen anto kirjataan koiran passiin. 

Meidän kohdallamme tämä vaihtoehto tuntui kuitenkin vaikealta, sillä Hiidenmaalla eläinlääkäreitä ei ole ihan joka kulmassa. Lääkitsimme Marsan siis niin sanottua 28 vuorokauden sääntöä käyttäen. Siinä koiralle annetaan matolääke kahtena päivänä ennen matkan aloittamista. Marsan kohdalla nämä sujuivat näppärästi muiden eläinlääkärikäyntien yhteydessä, kolme viikkoa ennen matkaa ja viikko ennen matkaa. 

28 vuorokauden säännön mukaan toimiessa koiralle annetaan vielä yksi matolääke matkan jälkeen, enintään 28 vuorokauden kuluttua edellisestä lääkityksestä. Meidän kohdallamme tämä tapahtui matkan jälkeisellä viikolla.

Ekinokokkilääkitys kannattaa ottaa vakavasti, koska sillä halutaan estää ihmisille vaarallisten heisimatojen leviäminen Suomeen. Vielä Suomessa ei ekinokokkoosia ole, mutta sitä ei tänne halutakaan. 

Lisää loishäädöistä voi lukea Eviran sivuilta.  


Koiran kanssa laivassa


Laivalippuja varatessa kannattaa olla tarkkana, sillä eri laivayhtiöt kohtelevat koiria hyvin eri tavoin. 

Me valitsimme Viking Linen, sillä siellä isoakin koiraa saa kuljettaa laivassa vapaasti ja ilman kuonokoppaa kaikkialla muualla paitsi ravintola-alueilla. 

Etukäteen olin hieman huolissani siitä, miten Marsa selviää laivassa, mutta kaikki sujui hyvin. Valitsimme itsellemme istumapaikat aulan lattialta, ja se osoittautui hyväksi paikaksi. Marsa sai tarkkailla ihmisten menoa, mutta kukaan ei tullut liian lähelle. 

Koiran voi viedä myös kannelle, ja siellä on myös lemmikkivessa. Marsa ei kannella viihtynyt, sillä tuuli oli sille liikaa. 



Manner-Virosta matkataan Hiidenmaalle lautalla, ja matka kestää runsaan tunnin ajan. Tällä lautalla matkustamoon saa viedä vain alle 15 kilon painoisen koiran. Suuremmat koirat voi jättää autoon tai viedä autokannella sijaitsevaan lemmikkihuoneeseen. 

Me valitsimme lemmikkihuoneen, sillä emme halunneet jättää koiraa yksin autoon, kun emme tienneet, kuinka kova meteli autokannella olisi. Valitsimme siis lemmikkihuoneen, joka oli häkkeineen melko karu, mutta toimiva. En kuitenkaan olisi mielelläni jättänyt koiraa sinne yksin. Onneksi huoneessa ei ollut muita, joten vietimme lyhyen matkan itsekin siellä. 



Marsa olisi mieluiten karannut lemmikkihuoneesta...



Matkan aikana meille selvisi, että vaikka autokannella oleskelu oli ilmeisesti kielletty, siellä oli silti matkan aikana paljon ihmisiä. Olisimme voineet hyvin olla autossa koiran kanssa, ja olisi Marsa autossa yksinkin aivan hyvin pärjännyt. Meteli ei ollut kova, ja puolittain avoimella autokannella ei ollut edes kuuma. 

Virossa suhtaudutaan koiriin hyvin 


Paikan päällä lomamme sujui oikein mainiosti. Virolaiset tuntuvat suhtautuvan koiriin hyvin. Kaikissa ravintoloissa, joissa me kävimme, olivat koirat terassille tervetulleita. Nenän eteen kannettiin välittömästi myös vesikuppi. 




Hiidenmaalla ei ole virallisia uimarantoja, joten rantoja ei ole myöskään kielletty koirilta. Koiran kanssa matkatessa tämä oli mukavaa, kun saimme kaikki nauttia rannoilla olosta. 

Ja kuinka moni koira on käynyt museossa? Marsapa pääsi testaamaan sotamuseon Hiidenmaalla. 





Lähtisinkö uudestaan matkalle koiran kanssa? Ehdottomasti!

Matkustamisen huonoin puoli on se, että joutuu olemaan erossa yhdestä tärkeästä perheenjäsenestä. Hiidenmaan-reissumme jäi mieleen onnistuneena ja erittäin hyvänä varmaan osittain siitäkin syystä, että kerrankin olimme koko perhe yhdessä matkalla. Koiran mukana olo teki matkasta ihan omanlaisensa. 

Haluaisin kovasti lähteä tutkimaan Viroa enemmänkin, ja myös Norja houkuttelisi kovasti. Jos lähden automatkalle Suomesta käsin, lähtee koira (tai tulevaisuudessa koirat) ehdottomasti mukaan. 

Jaa:

0 kommenttia